Mataralaiset kertovat
Kansalaistoiminnankeskuksen blogi

Kolme vuotta sitten kiitospäivän aikaan sain mahdollisuuden olla ihmettelemässä amerikkalaista elämänmenoa ja joulun odotusta. Matkan tarkoitus ei kuitenkaan ollut kulttuuriin tutustuminen ja lomailu vaan uuteen, itsehoitoon liittyvään toimintamallin ja sen käytön ja koulutuksen opiskelu. Matkan jälkeen minulla ja kolmella muulla kollegallani oli mukanamme kotiin tuomisiksi konsepti toimintamallin toteuttamiseen.

Toimintamalli sai Suomessa nimekseen Arkeen Voimaa. Mallissa koulutetut, vapaaehtoiset vertaisohjaajat luotsaavat ryhmää tutustumaan itsehoidon työkaluihin ja harjoittelevat niitä yhdessä kuuden kokoontumisen aikana. Toiminnasta on hyviä kokemuksia ja tuloksia ympäri maailmaa. Osallistujien usko omiin mahdollisuuksiin ja kokemus hyvinvoinnista on parantunut ja he ovat tehneet omaan hyvinvointiinsa liittyviä positiivisia muutoksia. Toiminnan alkuvaiheessa ajattelin, että tehtävänämme on muokata tämä malli soveltumaan meidän ympäristöömme ja luoda toiminalle kevyt ja ketterä rakenne, joka sitten otetaan käyttöön erityisesti perusterveydenhuollossa.

Näiden kolmen vuoden aikana, jotka olen työskennellyt Arkeen Voimaa-toiminnan parissa, on kuitenkin paljastunut, että Arkeen Voimaa ei ole ollut vain uusi ryhmämalli muiden joukossa. Toiminta ja sen juurruttaminen on paljastanut minulle koko toimintakentällä tapahtuvan suuren muutoksen ja niin kuin me tiedämme, muutokseen liittyy aina vastarintaa – niin nytkin.

Suomalainen palvelujärjestelmä on toiminut ja toimii edelleen nojaten hyvin vahvaan professionaalisuuteen. Jokaisella ammattikunnalla on oma toiminta-alueensa ja osaamisensa, joka perustuu vahvaan koulutukseen ja oman ammattikunnan eetokseen. Terveydenhuollon perustehtävä on ollut hoitaa sairauksia ja ennaltaehkäistä niitä antamalla neuvontaa ja opastusta potilaille. Toimintamalli on hyvä ja tehokas, kun kysymyksessä on selkeä, hoidettava ongelma. Ihmisten ongelmat eivät vain enää ole yksinkertaisia.. Ihmiset eivät ole enää pelkästään potilaita. Potilaista on tullut asiakkaita, joiden hyvinvointiin vaikuttavat monet asiat kuten taloudellinen huono-osaisuus, yksinäisyys, ikääntyminen, liikkumattomuus päihteet jne. Asiakkaat tulisi nähdä kokonaisuutena, osana omaa elämisympäristöään.

Terveydenhuollossa kamppaillaan tällä hetkellä kiireen lisäksi taloudellisten ahdingon ja lakisääteisten velvoitteiden puristuksessa. Ei ole kohtuullistakaan vaatia, että yksi ammattikunta voisi toiminnallaan tukea asiakkaitaan kokonaisvaltaisesti. Tarvitaan yhteistyötä, joka puolestaan edellyttää toisten toiminnan tuntemusta ja luottamusta. Yhteistyön lisääntymiseen vaadittavalle muutokselle täytyy olla osoittaa resursseja ja aikaa. Tarvitaan rohkeita päätöksiä muuttaa toimintatapoja ja suunnata resursseja. Loputon prosessien tuottavuuden hiominen, jota tarjotaan lääkkeeksi toiminnan tehostamiseen, ei yksin tuo muutosta toiminnan vaikuttavuuteen, ellei asiakasta kuulla prosessin aikana. Jo nyt on nähtävissä, että prosessi voi toimia nopeasti ja tehokkaasti. Asiakas/ potilas vilahtaa prosessin läpi suit sait sukkelaan, mutta on aika pian jonottamassa uutta aikaa uuteen ”prosessiin”.

Arkeen Voimaa ryhmissä, samoin kuin monissa muissakin vertaisuuteen perustuvassa toiminnassa, käsitellään terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä aiheita. Opettamisen sijasta osallistujat itse päättävät, millaisia muutoksia he haluavat ja voivat sillä hetkellä arjessaan tehdä. Ja millaisia ongelmia heidän on mielestään ajankohtaista ratkoa. Joku kirjoittaa kirjeen sukulaiselle, johon ei ole ollut yhteydessä vuosiin. Joku purkaa puoli vuotta sitten tapahtuneen muuton jäljiltä muuttolaatikoita, Joku nostaa kuntopyörän tv:n eteen ja polkee suosikkiohjelmansa mainoskatkojen ajan. Joku etsiytyy atk-kurssille. Joku lähtee ryhmästä yhdessä naapurinsa kanssa, jota ei aiemmin tuntenut. Erään ryhmäläisen sanoin: ” Tässä ryhmässä olen ensimmäisen kerran pitkään aikaa tullut oikeasti kuulluksi. Minulta on kysytty, mitä minä haluan tehdä”.

Tarvitsemme edelleen hoitamista, mutta yhä enemmän yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja ennen kaikkea kykyä ja osaamista kuunnella ihmisiä ja tarjota polkuja, joiden avulla he voivat pärjätä paremmin arjen haasteissa. Ovatpa ne mitä tahansa. Siis voimaa teille kaikille sekä työhön että arkeen.

Keitä ne on ne vapaaehtoiset, sellaiset vapaaehtoismiehet, jotka aikaansa muille antavat?
Keitä ne on ne vapaaehtoiset, sellaiset vapaaehtoisnaiset, jotka kortensa kekoon kantavat?

Tämä J. Karjalaista vapaasti muunteleva laulunpätkä soi korvissani tätä kirjoittaessani. Olen ollut kesäkuun alusta alkaen Vaparin harjoittelija ja olen saanut kaiken muun tiedon ja kokemuksen lisäksi tutustua juuri näihin miehiin ja naisiin, ihmisiin, jotka antavat arvokasta apua, tukea ja aikaa lähimmäisilleen palkatta ja usein vaivojaan säästelemättä.

Minulla oli kunnia olla suunnittelemassa, toteuttamassa ja arvioimassa tänä kesänä Vaparin järjestämää kerhotoimintaa neljässä kaupungin päiväkeskuksessa, jotka muuten olisivat olleet suljettuina koko kesän. Mukana oli myös vapaaehtoisia, Vaparin asiakkaita, jotka tahtoivat kesälläkin tulla auttamaan ja olemaan mukana esimerkiksi päiväkeskustyössä. Mikä saa heidät varaamaan kesä–heinäkuussa viiden viikon ajan lähes jokaisen tiistai- ja/tai keskiviikkoiltapäivän vapaaehtoistyöhön?

Kysyin yhdeltä vapaaehtoistyötä päiväkeskuksessa tekevältä tätä asiaa. Tämä ihminen oli jäänyt eläkeputkeen jo vuonna 1996 työpaikan lopetettua. Heti eläkkeelle jäätyään hän päätti, että joka päivä hän lähtee kotoa tekemään jotain mielekästä. Aluksi hän oli paikallisen liikuntaseuran ryhmissä mukana, mutta innostui vapaaehtoistyöstä tutustuttuaan yhteen SPR:n toiminnassa mukana olleeseen naiseen. Jo vuonna 1998 hän kävi vapaaehtoistyön kurssin ja on siitä asti toiminut vapaaehtoisena: erilaisissa tapahtumissa kahvinkeittäjänä, Nälkäpäiväkeräyksissä mukana, SPR:n kirpparilla pöytää hoitamassa, vapaaehtoisavun puhelinpäivystäjänä, saattoapuna, päiväkeskusten kesäkerhotoiminnassa. Vastineeksi hän on saanut hyvän mielen, kun on voinut olla avuksi ja erilaisia kurssituksia (Ensiapu, hätäensiapu) ja yhdessä oloa toisten vapaaehtoisten kanssa. Intoa on vielä riittänyt, motivaatio ei ole hiipunut. Hän suositteli vapaaehtoiseksi ryhtymistä kaikille työttömiksi jääville ja hyväkuntoisille eläkeläisille, joilla ei ole muuta toimintaa.

Siinä me teimme kesäkerhoa ikäihmisille rinnan, hän vanha tekijä vapaaehtoistyön saralla ja minä noviisi, joka sai opettavaisen kurkistuksen vapaaehtoistyön maailmaan. Talkootyötä maalaistyttönä olin oppinut tekemään naapureille, mutta että joku ottaa asiakseen auttaa aivan vieraita ihmisiä, se oli uutta. Uusi, ihana kokemus oli myös kuunnella, ohjata, olla läsnä niiden aivan ihanien, kauniiden, haurastuneiden, hymyilevien ja hauskojen ikäihmisten parissa.

Valtakunnallinen vapaaehtoispäivä (3.12.) lähestyy taas. Vapaaehtoiseksi-messut ovat myös joulukuussa tulossa. On aika jokaisen taas miettiä, voisinko minä olla yksi vapaaehtoisista.

Kun luet tätä, en ole enää Vaparin harjoittelija. Olen jatkanut eteenpäin, Vapari ja Kansalaistoiminnan keskus Matara mielessäin.

Sisko Riihiaho
sosionomiopiskelija

”Oli ihanaa kun meitä tarvittaessa avustettiin ja ohjattiin - ja välillä muistuteltiinkin joistain asioista, mutta että saimme pääasiassa tehdä tämän aivan itse.” - Tyttö 15 v.

Mitä tapahtuu kun järjestössä ja/tai nuorten kanssa toimiva aikuinen innostuu ja löytää työkalut nuorten projektin ohjaamiseen? Noh, kokemuksemme mukaan syntyy innostusta ja uutta toimintaa, eli positiivinen vauhtipyörä, jonka kautta opitaan, löydetään omia vahvuuksia, vahvistetaan itsetuntoa ja ehkäistään syrjäytymistä. Nuorisotakuuta parhaimmillaan, sanoisin. Samalla myös organisaation toiminta kehittyy ja uudistuu.

Nuorten Keski-Suomen eli Nuksun, Muuramen Yrittäjyystalo Innolan sekä Jämsän kaupungin yhteistyönä toteutetun ESR-rahoitteisen Sytytä-hankkeen tavoitteena on ollut juurikin noiden vauhtipyörien synnyttäminen, eli innostaa ja valmentaa nuorten parissa toimivia (tai sitä suunnittelevia) aikuisia tarttumaan haasteeseen ja tarjota nuorille omaehtoisen projektitoiminnan mahdollisuuksia. Ja nimenomaan niille nuorille, joilla on tavalla tai toisella haasteellinen elämäntilanne, esimerkiksi harrastusten tai kavereiden puute tai vaikeuksia opintojen kanssa.

Käytännössä hanke kokosi yhteen niin ammatikseen kuin vapaaehtoisena nuorten kanssa toimivia, sekä alan opiskelijoita. Näille sytkäreiksi nimetyille aikuisille tarjottiin aluksi käytännön työkaluja Nuorten Akatemian nuorten projektiohjaamiseen keskittyvän Mahisohjaaja-koulutuksen kautta. Koulutuksen käyminen auttoi myös monille tuttuun resurssipulaan, sillä mahisohjaajan on mahdollista hakea Nuorten Akatemialta toimintatukea nuorten projektille.

Koulutuksen jälkeen sytkäreiden tukemista ja innostamista jatkettiin ryhmätapaamisten sekä toimijakohtaisten sparrausten kautta. Tapaamisissa käsiteltiin ajankohtaisia aiheita, kuten esimerkiksi nuorten löytämistä ja innostamista, projektin eri osa-alueita sekä ideointia ja luovuutta. Tärkeänä osana oli myös vertaistuki, kokemusten jakaminen ja toisilta oppiminen. Kuten eräs vapaaehtoisena nuorten kanssa toimiva sytkäri totesi: ”Olen saanut varmuutta siihen, että tällainen tavallinenkin tyyppi osaa ja voi”.

Hankkeen aikana onkin syntynyt jos jonkinmoista projektia: Muuramessa Jopo-oppilaat innostuivat järjestämään liikuntapäivän opettajille. Jämsän Helluntaiseurakunnassa koottiin tyttöryhmä, joka keskittyi nuorten tyttöjen itsetunnon kohottamiseen mm. valokuvauksen avulla. Jyväskylässä vapaaehtoisvoimin pyörivän nuorisotilalla perustettiin nuorten ydintiimi, joka kehittää nuorisotilan toimintaa yhdessä vapaaehtoisten ohjaajien kanssa.

Toimijoiden verkostotapaamiset ovat lisänneet myös eri organisaatioiden välistä tiedonkulkua sekä yhteistyötä: ”On saatu luotua arvokkaita yhteistyökuvioita, joilla pystytty yhdistämään voimavarat ja viemään hyviä asioita eteenpäin nuorten hyväksi. Saamme olla seurana hienossa toiminnassa mukana, josta olemme todella ylpeitä.”, totesi eräs haastattelemamme verkostotoimija.

Sytytä-hankkeessa on käynnissä viimeiset kuukaudet, eli on arvioinnin ja lopputöiden aika. Kokoonnuimme muutama viikko sitten hanketyöntekijöiden porukalla yhteen arvioimaan kuljettua matkaa. Tavoitteemme varustaa aikuisia toiminaan nuorten projektien ohjaajina ja sitä kautta synnyttää uutta toimintakulttuuria eri tahoille sekä verkostoihin ei ole ollut mikään pieni, etenkin kun ottaa huomioon hankeajan pituuden (n. 2,5v). Olemme kuitenkin tyytyväisiä tuloksiimme ja matkan varrella oppimaamme, reppuun on kertynyt paljon uusia eväitä, joiden kanssa jatkaa matkaa eteenpäin.
Olemme parhaillaan tekemässä Sytytä-hankkeen loppujulkaisua, joka tulee kokoamaan hankkeen toimintamallit ja niiden kautta syntyneet tarinat yhteen. Seuraamalla Nuksua facebookissa tai liittymällä nettisivuillamme (www.nuortenkeskisuomi.fi) Nuksu-uutisten tilaajaksi, saat kuulla ensimmäisten joukossa julkaisun valmistumisesta sekä muista kuulumisistamme.

Tarja Sovijärvi
Valmennuspäällikkö
Sytytä-hanke
Nuorten Keski-Suomi ry

Nuorten Keski-Suomi ry eli Nuksu on 11-24-vuotiaiden nuorten ja heidän kanssaan toimivien tahojen palvelujärjestö. Nuksun tavoitteena on lisätä nuorten valmiuksia ja mahdollisuuksia tehdä, toimia ja vaikuttaa eri tahoilla, ei vain yhdistyksen omien seinien sisällä.

Tutustu lisää:
www.nuortenkeskisuomi.fi
www.innola.fi
www.jamsa.fi/fi/nuoriso
mahis.info.fi

Syyskuu tuo tullessaan monenlaista teemaviikkoa ja –päivää. Kuun puolivälin tienoilla vietetään Kansallista etätyöpäivää, joka nimensä mukaisesti kannustaa ihmisiä etätyöhön. Mekin täällä Japalla olemme liputtaneet etätyön puolesta jo usean vuoden ajan ja rohkaisseet ihmisiä tekemään etätyötä, jos se suinkin vain on mahdollista. Kestävää kehitystä edistävänä yhdistyksenä haluamme kannustaa ihmisiä tekemään osan toimistopäivistään kotona ja vähentämään näin osaltaan liikenteen aiheuttamia päästöjä. Oikein toteutettuna etätyö myös edistää työntekijöiden hyvinvointia ja työn tuottavuutta.

On selvää, ettei kaikissa ammateissa voi tehdä etätyötä. Bussit eivät kulkisi, ravintoloissa ei saisi ruokaa, kaupan kassoilla palvelua tai koululaiset opetusta, jos kaikki olisivat etätöissä. On myös kuitenkin paljon ammatteja, joiden tekeminen ei ole paikkaan sidottu. Nämä työt hoituvat, jos tekijällä on käytössään läppäri, toimiva nettiyhteys sekä puhelin. Jos esimerkiksi raportin tai lehtijutun aikaraja lähestyy, voi etätyö olla paikallaan. Tekstin saa ehkä puristettua paremmin kasaan kotona, jossa voi syventyä käsillä olevaan aiheeseen ilman ylimääräistä hälinää. Tai jos sinun on keksittävä jokin huippuidea syksyn kampanjaa varten, voi ajatus lentää letkeämmin jossain muualla kuin toimistossa. Tai jos olet palaverissa vieraalla paikkakunnalla ja odottelet junan lähtöä läheisessä kuppilassa caffè latten ja voisarven parissa, voit käyttää ajan hyväksesi etätöitä tehden.

Etätyö tuo joustoa työelämään - puolin ja toisin. Pelisäännöt kannattaa sopia työnantajan kanssa tarkkaan, jotta molemmat osapuolet tietävät missä mennään. Ne kannattaa tehdä selväksi myös itselleen, ettei etätyöstä tule rasitetta, jossa työtä ja vapaa-aikaa ei enää erota toisistaan. Lisäksi kannattaa varmistaa, että mahdollisesti kotona olevat perheenjäsenet ymmärtävät, ettet etäpäivänä vietä vapaapäivää vaan teet täyden työpäivän.

Hyvä ja tehokas etätyöpäivä ei synny itsestään. Päivän aikana tehtävät työt kannattaa miettiä etukäteen ja ottaa tarvittavat paperit ja muu aineisto mukaan edellisenä päivänä. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin huomata kotona etäpäivän aamuna, että jokin etätyössä tarvittava paperi on jäänyt mappiin toimiston hyllylle eikä sitä löydykään sähköisenä omalta koneelta. Kannattaa myös realistisesti miettiä, minkä verran töitä kotona oikeasti ehtii tehdä, sillä kahdeksan tuntia on kahdeksan tuntia, vietit sen sitten toimistolla tai kotona.

Kotona tai vaikkapa kesämökillä tehty etätyö on uskoakseni tyypillisin etätyön muoto. Kahviloissa tehtävän etätyön suosio on kasvanut, mutta täysimittaisen työpäivän sijaan nämä soveltuvat paremminkin lyhytaikaiseen työskentelyyn, kuten sähköpostin tarkistamiseen tai pienen palaverin pitoon kahvittelun tai lounaan lomassa.

Mikäli olet tulossa Jyväskylään palaveriin tai koulutukseen ja kaipaat hetkellistä etätyöpistettä palaverin alkua tai junan lähtöä odotellessa, voit marssia vaikkapa kaupunginkirjastoon. Jos tarvitset langattoman verkon käyttöösi, voit pyytää tunnuksia kirjaston palvelupisteestä kirjastokorttia tai henkilöllisyystodistusta näyttämällä. Kirjastot soveltuvat kuitenkin vain äänettömään työskentelyyn, eikä esimerkiksi äänekäs puhelinpalaveri hiljaisuutta vaalivassa ympäristössä oikein onnistu.

Kirjastojen lisäksi useat jyväskyläläiset kahvilat ja ravintolat tarjoavat langattoman verkon asiakkaidensa käyttöön. Myös Kansalaistoiminnankeskus Matarassa on langaton verkko vierailijoiden käytössä ja tunnukset voi pyytää aulapalvelusta. Mataran aulassa on muutamia pöytiä, joiden ääressä voi vaikkapa tarkistaa sähköpostin tai suunnitella tulevaa työviikkoa. Lisäksi aulan kahvikärrystä voi ostaa kupillisen kahvia sekä keksejä ja tutustua samalla Mataran monipuoliseen toimintaan.

Olemme koonneet kartalle etätyöhön sopivia kohteita Jyväskylän keskustasta. Onko sinulla jokin suosikkipaikka, jossa on mukava viivähtää vaikkapa tunniksi etätöiden pariin? Vinkkaa meille mukavasta etätyöpaikasta vaikkapa JAPAn facebook-sivulla, niin merkitsemme sen karttaan!

Karttaan pääset tästä linkistä: http://bit.ly/1n2uXwS

Mataralaiset ovat tempaisseet jo useana vuonna etätyön puolesta. Myös tänä vuonna jalkaudumme aamutakkeinemme ja papiljotteinemme aamuruuhkaan teemapäivän aattona 17.9.. Kuvassa poseeraa viime vuoden hilpeä joukkomme!

P.S. Huhtikuun blogissa ennustin, että pientareilla lojuvan roskan määrä olisi tänä vuonna ollut vähäisempi lumettoman talven jäljiltä kuin aiempina vuosina ja arvelin tämän näkyvän kevään siivoustalkoiden saldossa. Olin kuitenkin väärässä: toukokuun alussa järjestetyissä koko kaupungin siivoustalkoissa kertyi roskaa suunnilleen saman verran kuin ennenkin eli noin 12,5 tonnia. Suuri kiitos kuitenkin kaikille talkoisiin osallistuneille! Toivotaan, että ensi vuonna kerättävää olisi hieman vähemmän.

projektikoordinaattori Paula Wilkman, Jyväskylän kestävä kehitys JAPA ry.