Joulukuu on mitä sopivin kuukausi kirjoittaa Mataran blogiin vapaaehtoistoiminnasta. Joulukuun ensimmäinen viikko on nimittäin vapaaehtoistoiminnan viikko.
YK:n yleiskokous päätti vuonna 1984 julistaa joulukuun 5. päivän kansainväliseksi vapaaehtoistoiminnan päiväksi. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta vapaaehtoistoiminnan tärkeydestä ja saada ihmisiä ryhtymään vapaaehtoisiksi. Tänä vuonna teemana on nuorten toimijoiden huomioiminen vapaaehtoistoiminnassa.
Itsenäisyyspäivän takia tuo ajankohta on meille suomalaisille vähän huono. Siitä syystä 4. 12. on nyt nimetty Vapaaehtoisten päiväksi. Päivän tarkoituksena ovat samanlaiset asiat kuin YK:n Vapaaehtoistoiminnan päivällä; osoittaa kunnioitusta ja arvostusta vapaaehtoistyölle sekä tehdä toimintaa entistä näkyvämmäksi.
Suurissa katastrofeissa vapaaehtoistoiminnan voima näkyy selvimmin. YK:n pääsihteeri kirjoittaa kuitenkin, tervehdyksessään vapaaehtoisille, hiljaisten kriisien voittamisesta. Vapaaehtoistyötä tehdään paljon yksinäisten ja köyhien ihmisten keskuudessa. Vaikka niistä ei revitä suuria otsikoita, työ on merkityksellistä ja vaikuttavaa.
Nykyään ihmiset eivät halua enää sitoutua vapaaehtoistoimintaan niin pitkäksi aikaa kuin aikaisemmin. Se on ymmärrettävää, kun tietää, että vapaaehtoiset ovat erityisen vastuuntuntoisia ihmisiä ja haluat pitää kiinni siitä, mitä ovat luvanneet. Toisaalta elämä on muuttunut monilla elämän osa-alueilla projektimaiseksi; pätkätöitä, osa-aika eläkkeitä, monta kotia… Onneksi vapaaehtoistoimintaa organisoivat ovat vähitellen oppineet rakentamaan tehtäviä ja toimintatapoja, joihin sopii kertaluonteinen tai projektimainen työskentely.
Tutkimuksin on osoitettu, että pyydettäessä ihmiset vastaavat usein myönteisesti vapaaehtoistoiminnan kutsuihin, kun vain tehtävään voi ryhtyä heti ja se vastaa omia arvoja. Lari Karreinen vertaa hauskasti vapaaehtoistoimintaan sitoutumista avioliittoon sitoutumiseen. Vapaaehtoistoiminnassa, samoin kuin avioliittoa pohdittaessa, on hyvä käydä ensin treffeillä ennen kuin tehdään päätöksiä vakavammasta sitoutumisesta. Meidän vapaaehtoistoimintaa organisoivien olisi hyvä nyt keksiä pikadeittejä, joiden avulla yhä useampi saisi tuntumaa siitä, mitä vapaaehtoistoiminta voi tarjota oman elämän rikastuttamiseksi.
Parhaimmillaan tai puhtaimmillaan vapaaehtoistoiminnan eetos toteutuu silloin, kun tehtävään valittaisiin vapaaehtoinen, vaikka rahaa olisi yllin kyllin. Ei puhuttaisi rajapinnoista eikä siitä haittaako toiminta jotenkin liiketoimintaa. Näitä tehtäviä on vaikka kuinka paljon; esimerkkeinä tukihenkilötoiminta, vertaisryhmän ohjaaminen ja kaikki muu toiminta, mitä ohjaa sisäiset motiivit ja arvot.
Pidän vapaaehtoistoimintaa yksinkertaisimpana keinona taistelussa osattomuutta vastaan. Se tosiaankin tulisi olla kaikkien kansalaisoikeus. Vapaaehtoiset työskentelevät muuttaakseen maailmaa - pienissä ja suurissa ympyröissä.
Olen ylpeä siitä, että meillä Jyväskylässä on aktiivinen Valikko -verkosto. Järjestämme tällä joukolla Vapaaehtoistoiseksi! –messut maanantaina 2.12. 2013 – Matarassa, missäpä muualla. Helsingissä on järjestetty jo monta kertaa vapaaehtoistoiminnan Menu –messut, mutta tietääkseni missään muualla Suomessa messuja ei ole järjestetty – hyvä ValikkoJyväskylä! Vapaaehtoistoiminnan näkyvyyden saavuttamisessa ja lainsäädännön järkiperäistämisessä suurimmatkin toimijat ovat liian pieniä yksinään.
