matara white2

Mataralaiset kertovat
Kansalaistoiminnankeskuksen blogi

STM Tukee90 neg

kaksi miestä pöydän ääressä

Meille kaikille yhteistä on kaipaus. Me kaipaamme toisten ihmisten seuraan. Me kaipaamme tulla kohdatuksi ja välitetyksi. Me kaipaamme sitä, että edes pienen hetken olemme jollekin tärkeä. Joku kaipaa ystävää, joku toinen rakastettua. Joku haluaisi olla työyhteisön tärkeä jäsen. Joku kaipaa perhe-elämää, lasten hulinaa ja kiireen tuntua. Kaikki ihmiset tarvitsevat toista.

Toisinaan yksin oleminen on mukavaa ja helppoa. Se antaa tilaa hengittää, pysähtyä ja saada yhteys omiin ajatuksiin ja tunteisiin. Mutta jos yksin oleminen ei ole oma valinta, voi yksinäisyys tuntua taakalta. 

Yksinäisyyden taakka kasaantuu usein niille samoille ihmisille, joilla on muutenkin paljon taakkoja ja kuormitusta elämässään.

Meillä Keski-Suomen Kehitysvammaisten tuki ry:ssä yksinäisyydestä puhutaan usein. Se oli monien kehitysvammaisten ja heidän läheisten arkea jo ennen poikkeusaikaa ja korona-pandemian tuomia rajoituksia. Kun ihminen tarvitsee apua ja tukea liikkumiseen, kommunikointiin, äly- tai digilaitteiden käyttöön, tavallinen arki ja arjen kohtaamisetkin ovat täynnä esteitä. Tämä on korostunut nyt, kun monet kohtaamisen ja yhteydenpidon tavat ovat siirtyneet verkkoon ja digitaalisiin ympäristöihin.

Kehitysvammaisten Tukiliiton ja yhdistyksemme järjestämässä Arki haltuun -ryhmässä puretaan näitä esteitä. Ryhmäläiset saavat ohjausta ja neuvoja juuri heille tärkeissä asioissa. Oman älypuhelimen käyttöä harjoitellaan niin monta kertaa, että videopuheluun vastaaminen sujuu. Samalla toimitaan ryhmässä, opitaan tuntemaan toisia ja toimimaan toisten kanssa.  Yhteisestä toiminnasta ja yhteisistä keskusteluista syntyy toveruutta ja ehkä ystävyyttäkin.

Myös muussa toiminnassamme puramme ystävystymisen ja kohtaamisen esteitä. Salaisen ystävän kortit kulkevat sinnekin, missä digitaalinen viestintä on vaikeaa. Ryhmämme ja tapahtumamme kokoavat osallistujia eri puolilta Jyväskylän seutua. Järjestämme pienryhmätoimintaa siinä määrin kuin rajoitusten keskellä on mahdollista. Myös tulevan suunnittelu luo uskoa siihen, että vielä tulee aika, jolloin asumisyksiköissä saa vierailla ja tapahtumissa voi tavata tuttuja kaupungin toiselta laidaltakin.

Ihanasti yksin ja yhdessä -ryhmän tapaamisissa olemme puhuneet tykkäämisestä, rakastumisesta ja seurustelusta. Jo rakastumisen mahdollisuuden miettiminen saa mielen keveämmäksi. Jo sana rakkaus, saa tavallisen torstai-illan ihan vähän ihanammaksi ja kimaltavammaksi.

Kohtaamisen ja ystävystymisen mahdollisuus on tärkeä, kun suunnittelemme tulevaa toimintaa. Yksinäisyyden hälventäminen on meidän tavoitteemme ja toiveemme. Jos jossain syntyy ystävyys tai ehkä jopa rakkaus, tiedämme, että tätä yhdistystoimintaa kannattaa tehdä. Poikkeusaikanakin.

Liisa Ansio
Yhdistyskoordinaattori, Keski-Suomen Kehitysvammaisten tuki ry

STM Tukee90 matara white2 kyt white