Minä olen Janna Sahlman, opiskelen 3:tta vuotta yhteisöpedagogiksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja teen opintojeni viimeistä harjoittelua Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry:n (KYT ry) hallinnoimassa Kansalaistoiminnankeskus Matarassa. KYT ylläpitää kansalaisten avoimia kohtaamispaikkoja, järjestää koulutusta, antaa neuvontaa ja ohjausta sekä toimii aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan kehittäjänä.
Jokaisen työharjoittelun alussa määritellään tavoitteet, oppimistehtävät ja työtehtävät. Yksi tavoitteista oli tutustua verkostotyöhön ja sen myötä päästä mukaan erilaisiin verkostoihin, sekä nähdä verkostojen työskentelytapoja. Verkostotyö on noussut esille jo aikaisemmissakin harjoitteluissa, joka vain korostaa sen tärkeyttä. Olen aina pitänyt itsestäänselvyytenä, että ilman verkostoja en voisi omalla alallani selvitä ja tätä on myös painotettu läpi opiskelujeni. Tämä on ollut myös huomattavissa nyt harjoittelun aikana, kun moni kohtaamani ihminen on todennut minulle, että nykyinen harjoitteluympäristöni tarjoaa laajat verkostomahdollisuudet. Olen samaa mieltä. Se olikin yksi syistä, joka sai minut innostumaan harjoittelusta.
Kansalaistoiminnankeskus Matarassa työskentelee yli 30 eri toimijaa, jotka muodostavat hyvin poikkeuksellisen työympäristön ja yhteisöllisyyden. Poikkeuksellisuus tulee siis siitä, että he muodostavat keskinäisen verkoston jo Mataran sisällä tapahtuvan kohtaamisen ansiosta. He lähtökohtaisesti verkostoituvat törmätessään toisiinsa kahvihuoneessa tai talossa järjestettävissä yhteisissä tapahtumissa. Eli toimijoilla on omat verkostonsa kuten sisäiset hankkeet, kattojärjestöt ja niiden alla toimivat yhteisöt, mutta he ovat myös osa verkostoa, joka sijoittuu Mataran sisälle. Matara tekee myös verkostotyötä monien muiden toimijoiden kanssa, joiden toimipiste ei ole Matarassa. Näitä ovat mm. oppilaitokset, sosiaali- ja terveysalan yhdistykset, kaupungin sisällä olevat yksiköt, sairaanhoitopiiri jne. Itse osallistuin esimerkiksi valtakunnallisen tapahtuman palaveriin, jossa oli mukana useita Jyväskylässä toimivia yhteisöjä, kuten esimerkiksi Jyvälän Setlementti, Keltinmäen asukasyhdistys, Jelmu ry ja niin edespäin.
Osana harjoitteluani osallistuin perjantaina 13.3. KYTin strategian aamupäivään, joka keskittyi verkostotyöhön. Verkostotyöstä oli puhumassa Timo Järvensivu, joka on verkostotyön asiantuntija ja kehittäjä. Heti alkuun Järvensivu esitti kysymyksen: “onko kukaan täällä ensimmäistä kertaa?”. Kysymyksen taustalla oli ideana näyttää, että lähes joka kerta joukossa on joku, joka on paikalla ensimmäistä kertaa. Niinpä nostin ujosti käteni ylös, olinhan siellä tosiaan ensimmäistä kertaa. Ajatus siitä, että olin “tietämätön” ja paikalla ekakertalaisena, ei tuntunut vaikealta, lähinnä vaan auttoi minua suuntaamaan omat ajatukseni ja kuuntelun niin, että kykenin soveltamaan aamupäivässä läpikäytyjä asioita opiskelijan näkökulmaan.
Asioita, jotka heräsivät aamupäivässä mieleeni:
Verkostojen hyödyntämisestä heräsi ajatus siitä, kuinka Mataran kaltaisilla yhteisöillä voidaan ideoida uutta ja luoda laajaa toimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että arvostetaan ja tiedostetaan läsnä olevat mahdollisuudet. Jokaisen yksittäisen henkilön on hyvä miettiä omaa osaamista ja mitä siitä voi tuoda omaan verkostoon. Luotetaan verkoston mahdollisuuksiin ja annetaan verkostolle mahdollisuus. Usein pitkässä toiminnassa saattaa kaavat jämähtää tai vaihtoehtoisesti pyöritetään tuttuja ja turvallisia verkostoja. Minulle tuli yllätyksenä, millaisia verkostoja Matarassa voi luoda. Vaikka olin aiemmin jo tutustunut Mataran toimintaan ja sen toimijoihin, sain nyt näköalapaikan seurata toimintaa kokonaisuudessaan. Aikaisemmin olin ajatellut verkostojen tulevan lähinnä oman toiminnan sisältä ja nyt huomasin istuvani useasti erinäisissä kokoontumisissa, tutustuen uusiin toimijoihin ja heidän toimintaansa. Löysin myös rohkeutta mennä itse tutustumaan uusiin toimintoihin ja toimijoihin, jotka herättivät kiinnostukseni ja vaikuttivat mahdollisuuksilta ajatellen omaa ammatillista kenttää.
Lopuksi haluaisin vielä nostaa huomion, joka tuli esiin aamupäivässä. Piirtäessämme verkostoja ja niiden yhteyksiä, huomioin, että piirtäessä piirrämme yleensä itsemme keskelle ja muut siihen ympärille. Mutta mitä jos pyytäisit yhtä verkostosi jäsentä piirtämään oman verkostonsa, niin melko varmasti hän piirtäisi itsensä keskelle ja itse olisit yksi osa verkostoa. Voisiko siis ajatella joskus piirtävänsä itsensä/oman yhteisönsä sivuun jo valmiiksi? Tai mahdollisesti piirtää oma verkosto, jonka jälkeen pyytäisi omia verkostoja piirtämään heidän verkostonsa ja niin edespäin. Tämän avulla voitaisiin saavuttaa maksimaalista hyötyä monipuolisista verkoista ja saavuttaa laaja-alaisemmin verkostoyön hyödyt.
Opintojen päättyessä ja työelämään astuessani olen avannut verkostoitumisen oven oman ammattikenttäni organisaatioihin, tehnyt itseäni tutuksi mahdollisille tulevaisuuden työpaikoille, sekä tutustunut laajemmin verkostotyön tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Janna Sahlman
Harjoittelija Kansalaistoiminnankeskus Matarassa