Mataralaiset kertovat
Kansalaistoiminnankeskuksen blogi

Lehtileikkeistä tehty juliste seinällä.

Oli kohtuullisen kurja ajokeli, kun maaliskuussa ajelin Koillis-Suomen kierrokselta kotiinpäin kuunnellen uutisia. Keskiviikko 11.3. oli ensimmäinen, kun itse ymmärsin meidän ajautuvan kohti hyvin poikkeuksellista vaihetta. Seuraaville viikoille suunnitellut työmatkat olikin matkustusrajoitusten vuoksi jo peruutettava, 25.3. kävin työpaikallani viimeisen kerran ennen etätyövaiheen aloittamista. Miten edetä uudessa tilanteessa toiminnassa, jota tehdään oikeilla työpaikoilla oikeiden elävien ihmisten kanssa?

Aikaa reissaamisesta vapautui ”hiljaisille” hankkeille. PAIKKO-oppaan kirjoittaminen muuttui sanoista teoiksi. Toiminnan alkuvaiheessa 2014 kirjoitettu PAIKKO-käsikirja raportoi enimmäkseen ensimmäisen ESR-hankkeen toiminnasta. Vaikka työkalut ja toimintatapojen perusta onkin säilynyt samana, on toiminnassa luonnollisesti tapahtunut paljon muutoksia. Suurimpiin muutoksiin kuuluu luonnollisesti www.paikko.fi -sivuston mahdollisuuksien käyttäminen, selainpohjainen osaamistodistus ja työkalujen käyttö omalla käyttäjätunnuksella verkossa. Myös kokemusta oppimismahdollisuuksien ja osaamisen tunnistamisesta on kertynyt niin paljon, että on todellakin aika saada se kirjoihin ja kansiin.

Kirjaan tulevat asiat oli helppo kerätä, mutta niiden käsittelytapa mietityttää vieläkin. Ehkä hankalinta nykyisessä tilanteessa on käyttäjien kokemusten kerääminen. Toisaalta käyttäjiltä vapautui aikaa kokemustensa raportoimiseen, toisaalta asioiminen netitse ja sähköpostitse hankaloittaa asiaa – ei ole mahdollista kävellä työpajalle ja alkaa haastatella…

Suurin haaste on niillä toimijoilla, jotka ovat aloittelemassa PAIKKOtoimintaansa. Miten tunnistaa oppimismahdollisuuksia, kun työpajat ovat kiinni tai ainakin matkustaminen ja tapaaminen on kiellossa?

Kekseliäisyyttä, joustavuutta ja rohkeuttakin vaadittiin, että ensimmäinen virtuaalinen oppimisympäristön tunnistaminen saatiin koeponnistettua. Kuvayhteys Kemijärveltä toi työpajan etätyöpisteillemme, puheyhteys toimi ja yhteisesti näkyvissä olevaan raporttiluonnokseen saatiin sopivat merkinnät. Raportista saatiin kerralla julkaisukelpoinen. Tällä viikolla toteutetaan jo neljäs virtuaalinen tunnistamis”keikka”.

Olen yllättynyt, että nettiyhteydet ja sovellukset ovat toimineet niin hyvin Jyväskylän periferiasta Korpilahdelta saakka. Langaton yhteys on jaksanut välittää niin kuvat kuin sanatkin tänne ja täältä ulkomaailmaan. Välillä etätyön toteuttaminen haastaa ja työkavereita on ikävä. Kehittämistyössä välittömän palautteen saaminen työkaverilta olisi joskus tarpeen – ja sen puuttuminen hidastaa jonkin verran toteutusta. Kirjoittamistyölle etätyö taas tarjoaa hyvät puitteet…

Työelämän asiantuntijat uskovat, että etätyö on tullut nyt viimein jäädäkseen. Näin maaseudun asukkaana en pidä tätä pahana – aloitan aamut seurustelemalla pitempään koirien ja hevosteni kanssa, kun puoli tuntia työmatka-aikaa säästyy. Voin seurata kevään edistymistä ikkunasta ja piipahtaa välillä pihalla kuuntelemassa kevään ääniä. Ja samalla oppimisympäristöraporttien määrä on vaivihkaa kavunnut yli 200 kappaleen, hallinnolliset asiat on tullut hoidettua, ihmisiä on tavattu netissä ja neuvoteltu sähköpostitse. Olemme jopa kirjoittaneet korona-aikana uusia sopimuksia. Maailma muuttuu ja työtavat muuttuvat.

Mataran näkökulmasta kokoontumisten kieltäminen on tietysti ollut vaikea paikka. Samoin monen toimijan, myös meidän. Silti tämä aika on osoittanut meille kaikille, että yhteisöllisyyttä voidaan toteuttaa netissä, tavata voidaan virtuaalisesti ja yhteistyösuhteet säilyttää sähköpostein. Tietysti me kaikki odotamme sääntelyn purkamista innostuneina – silti osa tämän poikkeusvaiheen oivalluksista tulee helpottamaan työtämme jatkossakin.

Susanna Uusitalo
PAIKKO