Mataralaiset kertovat
Kansalaistoiminnankeskuksen blogi

Kuva 1. Työvalmennuksessa syntyy hyvin erilaista osaamista. Kuvassa INK-tiimin bändipajalta saa todistuksen osaamisesta musiikkialan perustutkinnosta, tässä bändi esittelee taitojaan Mataran Työllisyystapahtumassa.

 

Ennen ammattiopinnotkin aloitettiin aina alusta. Kaikki kävivät uskollisesti (tai vähemmän uskollisesti) läpi kaikki ammatillistumisen vaiheet yhden toisensa jälkeen. Suorittivat opintoja ja tenttivät ne ja saivat oppimääristä arvosanat harjoittelun ja tenttien perusteella. Opettajat arvioivat opiskelijoiden suorittamista koko opintojen ajan – puhuttiin jatkuvasta arvioinnista ja sen merkityksestä arvosanaa annettaessa. Tärkeää oli paitsi tekeminen myös luetun ymmärtäminen ja kirjoittaminen. Kaikki eivät suoriutuneet tästä kovin hyvin. Osa pääsi oppisopimukseen ja sai osakseen hieman käytännönläheisemmän opinpolun. Mutta suoritettava sekin oli, tunnollisesti.

Jatkuvassa arvioinnissa opettajat kehittivät jokaisesta oppilaasta itselleen jonkin kuvan, jota opiskelijan oli vaikea, ellei täysin mahdoton murtaa. Usein tuo kuva seurasi mukana peruskoulusta papereiden ja todistusarvosanojen kautta. Opinnoissa menestymisestä tuli joissain tapauksessa itse itseään toteuttava ennuste, joka seurasi mukana työelämään.

Ammatillinen koulutus alkoi muuttua aikuisten työelämälähtöisten tutkintojen myötä. Suurin osa opettajista joutui opettelemaan osaamisen arviointia käytännön työtilanteissa tutkintotilaisuuksissa ja kuva ammatillisesta osaamisesta alkoi muuttua. Kirjallinen tuottaminen väheni aikuiskoulutuksessa vähitellen ja alettiin uskoa, että näyttöjen perusteella voidaan luotettavasti arvioida osaamista. Vielä opettajat kuitenkin olivat monesti sitä mieltä, että jos on itse opettanut asiat, niin sitten ne vasta osataan.

Lopullinen läpimurto ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuudessa oli tämän vuoden alussa voimaan tullut laki ammatillisesta koulutuksesta. Laissa määrätään, että kaikki aikaisempi osaaminen on koulutukseen hakeuduttaessa tunnistettava ja tunnustettava osaksi tutkintoa – ja koulutuksessa keskitytään sen osaamisen hankkimiseen, mikä vielä puuttuu. Kaikki tutkinnot arvioidaan näytöin, todellisissa työtilanteissa, oikeilla työmailla. Ei enää vanhan kertausta – vaan tutustumista oman alan uusiin asioihin. Myös opintojen käytännönläheisyys lisääntyy, kun kaiken voi nyt opetella työssä koulutus- tai oppisopimuksen kautta.

Osaamistodistusten ja tunnistettujen oppimismahdollisuuksien osalta tämä on todellinen jättipotti. Työvalmennuksen ympäristöt, joissa on tunnistetut mahdollisuudet hankkia ammatillista osaamista ja joissa on ohjausresurssia, ovat arvossa arvaamattomassa. Kun etsitään tukea tarvitsevalle opiskelijalle ammatin opiskelupaikkaa, työvalmentajien osaamista tarvitaan. Valmennusjakso, jolta osaaminen on osaamistodistukseen dokumentoitu, vähentää koulutusaikaa ja vie lähemmäs tutkinnon tai sen osan suorittamista.

Kaikki hankittu osaaminen, jos se on jotenkin dokumentoitavissa, huomioidaan henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa laadittaessa. Oppilaitoksilla on velvollisuus huomioida kaikki osaaminen osaksi tutkintoa – mitä paremmin osaamista voidaan kuvata, sitä enemmän se vaikuttaa tuleviin opintoihin. Jokainen kirjoitettu osaamistodistus on tätä kautta arvokas dokumentti, vaikka ammatilliseen koulutukseen ei vielä kiire olisikaan. PAIKKOtiimin viesti on selvä: tunnistakaa mahdollisuudet ammatillisen osaamisen hankkimiseen ja kirjoittakaa osaamistodistuksia. Niillä on nyt isompi merkitys kuin koskaan.

Susanna Uusitalo
projektipäällikkö, Paikko
Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry