4.2026 KYT ry – Vapaaehtoisena Matarassa
Tarinani siitä, miten päädyin vapaaehtoiseksi
Kaksi vuotta sitten keväällä 2024 elämäni näytti aivan erilaiselta kuin tänä päivänä. Olin toipumassa opiskelu-uupumuksesta, joka oli johtanut vaikeisiin mielenterveysongelmiin, yliopisto-opintojen lopettamiseen, lukuisiin osasreissuihin ja ylipäätään vain tilanteeseen, jossa en nähnyt kunnolla tulevaisuutta.
Hyvän hoidon ja kuntoutuksen myötä tuona keväänä 2024 pystyin antamaan itselleni luvan levätä ihan kunnolla ensimmäistä kertaa varmaan niihin 25-vuoteen, mitä olin tällä maapallolla ehtinyt elämään. Olin pitkällä sairaslomalla, jättänyt juuri opinnot sekä kilpaurheilun, ja elämä tuntui pelottavan tyhjältä. Pohdimme terapiassa tuohon aikaan paljon arvojani ja tulevaisuuden haaveitani.
Itselleen merkityksellisten asioiden löytäminen voi olla masennuksen ja uupumuksen keskellä hankalaa. Törmäsin kuitenkin yhteen kysymykseen, joka jollain tavalla osui ja upposi; Mitä haluaisin elämälläni tehdä, jos saisin nyt tietää, että minulla olisi vain 5 vuotta elinaikaa? Vastaus oli hyvin selkeä; a) opiskella jotain ihan muuta, mitä yliopistossa olin opiskellut ja b) tehdä jotain tärkeältä tuntuvaa vapaaehtoistyötä. Siitäpä sitten inspiroiduin ja selvittelin, missä Jyväskylässä voisi tehdä vapaaehtoistyötä.
Seuraavaksi olinkin Mataralla juttelemassa mahdollisista vapaaehtoishommista ja siitä viikon päästä olin jo ensimmäisessä Kahvia ja kohtaamisia -tuokiossa, bingossa, bubi-visassa ja kässää ja kohtaamisia -hetkessä. Muistan, kuinka lämpimästi minut otettiin mukaan toimintaan ja yhteisöön, mikä tuntui todella ihanalta. Tuona keväänä pidin jo ensimmäistä kertaa itsekin Kahvia ja kohtaamisia -tapaamista. Se jäi erityisen hyvin mieleen, sillä tapaamisen jälkeen tulin kotiin ja muistan kertoneeni puolisolleni, että “ei mun tarvinnut osata tehdä edes mitään ihmeellistä, juttelin ja kuuntelin vain muita ja silti musta tuntuu, että tein jotain hyvää ja tärkeää, ja ne ihmiset tykkäs musta”.
Mitä vapaaehtoistyö on minulle antanut?
Tuo kokemus tiivistää hyvin sen, miksi Mataralla vapaaehtoisena toimiminen oli minulle erityisen tärkeää juuri tuona keväänä. En ollut useaan vuoteen kyennyt opiskelemaan tai tekemään töitä, mielenterveysongelmat olivat olleet minun kokopäivätyöni. Mataralla sain kokemuksen siitä, että minä osaan ja pystyn tekemään asioita sekä ottamaan sopivassa määrin vastuuta asioista. Toisin sanoen pystyvyyden tunne ja luottamus omiin kykyihini lähti palautumaan. Vapaaehtoistyötä oli sopivassa suhteessa sen hetkiseen jaksamiseen nähden, vain muutama tunti viikossa. Sen lisäksi se oli todella joustavaa; jos jonain päivänä en olisi kyennyt lähtemään, se ei olisi ollut maailmanloppu. Sen lisäksi sain kokemuksen yhteenkuuluvuudesta; olin tärkeä osa Mataran yhteisöä (ainakin toivottavasti :D), pystyin omalla toiminnallani edistämään muidenkin ihmisten hyvinvointia ja sain kiitosta siitä. Oli ja on edelleen aivan ihana kokemus kävellä Mataran ovista sisälle ja tervehtiä tuttuja kasvoja.
Tästä tärkeästä vapaaehtoistyön kokemuksesta käsin uskalsin syksyllä hakea uuteen opiskelupaikkaan ja jo tammikuussa 2025 aloitin toimintaterapian opinnot Jyväskylässä. Toimintaterapian opintojen myötä olen saanut enemmän ymmärrystä ja sanoja tässä kuvaamalleni kokemukselleni. Toiminta luo terveyttä ja hyvinvointia, ja sen poissaolo voi sen
sijaan huonontaa terveyttä. Mikä tahansa toiminta ei kuitenkaan lisää hyvinvointia, vaan sen on oltava jollain tavalla ihmiselle tärkeää ja merkityksellistä; arvojen mukaista. Toimintaa pitää olla sopivassa tasapainossa sen hetkisiin resursseihin kuten jaksamiseen ja osaamiseen nähden. Nämä kaikki palaset loksahtivat paikalleen minun kohdallani Mataran vapaaehtoistyössä juuri oikealla hetkellä.
Opintojen alkamisen myötä aikaa vapaaehtoistyölle ei ole ollut niin paljoa, mutta koen edelleen olevani osa Mataran yhteisöä. Olen näiden noin kahden vuoden aikana päässyt pitämään monia Kahvia ja kohtaamisia -hetkiä ja bingoja, jotka ovat ehkä henkilökohtaisia suosikkejani Mataran toiminnassa. Vuoden yksi kohokohta on tietenkin syksyn Mataran markkinat, jossa olen päässyt apukäsiksi useisiin tehtäviin. Mataralla vapaaehtoisena pääsee mukaan juuri niihin toimintoihin, jotka itseä eniten kiinnostavat. Myöskin jos on energiaa ja inspiraatiota, niin omia ideoita voi ehdottaa toimintaan mukaan. Olin itse jo ideoimassa liikunta- ja peliryhmää, mutta elämän realiteetit (lähinnä vuorokauden rajalliset tunnit) tulivat vastaan.
Vapaaehtoistyön kautta olen saanut paljon itseluottamusta lisää etenkin ihmisten kohtaamisiin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Mataralla ihmiset ovat todella aidosti ihania omia itsejään, joten se rohkaisee myös itseään olemaan juuri sellainen kuin on. Tällä hetkellä Matara on minulle pysähdyspaikka kiireisen opiskeluarjen keskellä, jossa pääsen juttelemaan ja kuuntelemaan ihmisiä tai sitten pyörittelemään bingon palloja. Ja joka kerta tähän mennessä olen lähtenyt Mataralta hymy huulilla.
Teksti: Pinja Putkonen