3.2026 Kansalaistoiminnankeskus Matara – Polkuni vapaaehtoisena
Polkuni vapaaehtoisena
Korona-aikaan varmaan moni meistä pelästyi miettimään, miten ihmiset pärjäävät nyt, kun elämä on yhtäkkiä hyvin rajattua yhteiskunnassa.
Ja kuinka pärjäävät varsinkin ne, joille muutenkin arjen asioista selviytyminen ottaa koville tavalla tai toisella. Kuulin tuttavaltani Vaparin vapaaehtoistoiminnasta ja innostuin.
Luullakseni samantapaiseen toimintaan olin osallistunut jo 35 vuotta sitten, kun Jyväskylään ja Jyväskylän maalaiskuntaan oli tulossa ensimmäiset kiintiöpakolaiset. Olimme ystäväperhetoiminnassa mukana ottamassa vastaan Iranista tulevia pakolaisia ja auttamassa heidän kotoutumisessaan. Koulutuksen tehtävään hoitivat silloin SPR, sosiaalitoimi ja seurakunta yhdessä. Tästä vapaaehtoistoiminnasta voin sanoa, että se oli kokemuksena hyvin mielenkiintoinen ja elämää ehdottomasti enemmän rikastuttava kuin rasittava. Niinpä otin nyt yhteyttä Vaparin toimihenkilöihin.
Koska syksyn koulutus oli jo pidetty ja seuraavaan oli aikaa kuukausia, minulle järjestettiin henkilökohtainen perehdytys toimistolla. Sain paljon tärkeää tietoa toiminnan erilaisista vaihtoehdoista, toimintatavoista, suosituksista ja rajoituksista. Tehtävänimikkeeni oli liikuntaluotsi, komealta kuulostava titteli. Nykyään se on Kotitsemppari.
Minulle oli heti tarjolla tehtäväkin, kotini lähettyviltä hymyilevä reipas mummo, joka ei pystynyt yksin ulkoilemaan eikä kaveria ollut helposti saatavilla. Sovimme tapaamiset joka maanantaiaamuksi. Joskus hänen miehensä soitti aamulla: ”Voi kuule, täällä ei ole vielä teitä aurattu. Ei tuolla pääse mitenkään rollaattorilla…” Sovimme, että tulen heti, kun hän ilmoittaa, että aura-auto on kulkenut.
Yhteinen kävelyretki ei koskaan kestänyt puolta tuntia kauempaa, emmekä olleet kaukana hänen kotoaan. Mummo sai itse päättää, mihin suuntaan lähdemme. Juttelimme niitä näitä. En tiennyt, mikä oli totta, mikä ei, mutta sillähän ei ollut mitään merkitystä. Otin ulkoilut oman liikuntani hyödyksi. Huomasin, että meillä oli hauskaa molemmilla. Joskus hän palattuamme sanoi miehelleen, että nyt olikin mukava, kun puhuttiin niin paljon vanhoista asioista.
Ensimmäinen tapaaminen toisen mummon kanssa oli hellyttävä ja mieleenpainuva. Oven tuli avaamaan kumarainen vanhus, joka oli ilahtuneen oloinen, olipa sipaissut hiukan huulipunaakin… Huomasin, että minua oli todella odotettu. Rollaattoria hän ei halunnut mukaan, kävelimme käsikynkkää pikku sillalle noin 200 m. Istahdimme rupattelemaan hetkeksi ja kävelimme hissukseen takaisin kotiin. Siinä samalla kysyin, miltä tuntuu, tulenko ensi viikolla? Hän kapsahti kaulaani ja sanoi ”tule!”. Minustakin tuntui ihanalta.
Pisin asiakassuhde on nyt kestänyt hiukan yli kaksi vuotta. Lähtökohtaisesti tapaamme joka viikko maanantaisin, mutta väliin mahtuu riittävästi molempien loma-aikoja tai muita esteitä. Olemme käyneet mm. kävelyllä lähiympäristössä, torilla, kirjastossa, uimahallissa, hautausmaalla, kirkossa, konsertissa, kauppareissuilla eri paikoissa… Olen kaupassa tarpeellinen hänelle silminä, korvina, jalkoina, käsinä, etsijänä, lukijana, vartijana, kantajana ja seurana… Yhdessä me ollaan tosi tehokas pari ja keksitään siitä hauskuutta. Koen olevani tärkeä ja tarpeellinen. Parasta tässä taitaa olla samanlainen hulvaton huumorintaju ja positiivinen asenne elämässä, vaikka ulospäin näyttäisi muulta. Koko ajan ihmettelen hänen positiivisuuttaan, vaikka vaivoista riittäisi jakaa kymmenelle hengelle.
Kaikki vapaaehtoista kaveria kaipaavathan eivät ole positiivisia eikä tarvitsekaan olla. Hyvä, jos jokaisen sallitaan olla oma itsensä ja kaikillahan on joskus myös niitä huonoja päiviä. Itselleni olen ottanut haasteena ne henkilöt, jotka näkevät vain ikävyyksiä ja valittamisen aiheita. Hymyilen hiukan enemmän, osoitan pieniä huomaavaisuuksia ja positiivisia kommentteja. Kohta hänen päivänsä saattaa näyttää valoisammalta. Jos tapaamisestamme jää edes hitusen hyvä mieli, olen saanut palkkani.
Teksti: Hilkka Riikonen
Tiedoksi faktaa: Jyväskylän kaupungin vapaaehtoispalvelut, Vaparin lakkautuksen yhteydessä vuoden 2025 helmikuussa, vapaaehtoistoiminta siirtyi Kansalaistoiminnankeskus Mataraan. Nykyään toiminta kulkee yleisnimikkeellä Kaveritoiminta. Seuraava koulutus järjestetään torstaina 23.4. klo 17–19.30 Matarassa.