Mataralaiset kertovat
Kansalaistoiminnankeskuksen blogi

Nyt se alkaa olla paketissa! Kimppa-hankkeen matka kesti melkein viisi vuotta ja minä sain kulkea siinä mukana reilut neljä vuotta. Matkaan mahtui monenlaista mäkeä, mutkaa ja tasaista maastoakin aina välillä. Elämän matkalaukkuun sain Kimpasta monenlaista oppia ja muistoa.

Kimppa-hanke alkoi vuonna 2008 ja sitä hallinnoi Keski-Suomen sosiaaliturvayhdistys. Kimpan päämääräksi oli asetettu haja-asutusalueiden ikääntyvien arjen hyvinvoinnin tukeminen. Hankeaikana tutuksi tulivat Korpilahti, Kivijärvi, Kyyjärvi, Karstula, Kannonkoski ja Saarijärvi sekä monet niiden kylät Lokakylästä Moksiin ja Mahlusta Vuoskoskelle. Tutuiksi ja jopa rakkaiksi tulivat tällaiselle tunteikkaalle, karjalaiset sukujuuret omaavalle monet, monet alueiden ikäihmiset, mummot ja papat sekä monet muut verkostojen kanssamatkalaiset. Ikävä tulee!

Hankkeessa oli keskeiseksi työmenetelmäksi valittu kumppanuuspöytä-malli. Siinä saman pöydän ääreen koottiin alueiden ikäihmisten hyvinvoinnista kiinnostuneita – mukana oli niin virkamiehiä, järjestötoimijoita kuin ihan tavallisia kansalaisia, jotka halusivat vaikuttaa sekä auttaa konkreettisesti oman paikkakuntansa ikäihmisiä. Huoli oli monella suuri, suurin huolista oli ikäihmisten yksinäisyys.

Kumppanuuspöydässä oltiin kaikki tasavertaisia mökin mummosta kunnanjohtajaan. Oli siinä opettelemista, niin tasavertaisuudessa kuin yhdessä toimimisesta ja erilaisuuden hyväksymisestä. Sitkeästi kun me hanketyöntekijät jaksoimme uskoa siihen, että yhdessä olemme enemmän, hankalimmatkin vastarannankiiskit alkoivat uida myötävirtaan. Salassa nurkan takana tuli pyyhittyä muutama tuskanhiki ja ilonkyyneleitä onnistumisista vuodatin ihan avoimestikin.

Vaan kyllä se kannatti. Kumppanuuspöydät jatkavat eloaan ja kehittymistään kaikissa hankekunnissa. Hankkeen loppuseminaarissa tutkijatohtori Harri Raisio arvioi kumppanuuspöytä-mallin toimivan hyvin suoran kansalaisvaikuttamisen uusilla areenoilla, keskustelevan demokratian välineenä. Upeaa! Suuren suosion saavuttaneet ikäihmisten yhteisölliset tapahtumat saavat jatkoa, Kivijärven Ilonpäivä on taas syyskuussa ja Korpilahden Tikkalassa Ole ystävä minulle -tapahtuma järjestettiin ilman hanketta jo alkuvuodesta. Alueiden vapaaehtoistoiminta jatkaa kehittymistään osana palvelujärjestelmää. On hyvä ja helppo hypätä pois juuri tällä pysäkillä – matka kimpassa/Kimpassa kehitti ainakin tätä työntekijää ja ihmistä.

”Jos haluat kulkea nopeasti, kävele yksin. Jos haluat kulkea pitkälle, kulje yhdessä toisten kanssa.”
- Afrikkalainen sananlasku

Tuija Seppänen

ps. Kimpan loppuraportti on luettavissa osoitteessa www.kssotu.fi

Lueskelin läpi aikaisempien kirjoittajien blogeja ja kädet hioten mietin miten minä, muutaman kuukauden toiminnanohjaajana Jyvässeudun 4H:lla toiminut, vasta järjestötoimintaan tutustunut ja Mataran tilavarauksista ja kahvihuonekulttuurista kantapään kautta hiukan perille päässyt tulokas osaan tämän blogin kirjoittaa? Mitä enemmän luin, sitä tutumman tuntuisista asioista tuntui kuitenkin olevan kyse. Yhteisöllisyys: voin seistä sen takana, kahvikeskustelut ja lounasseura ovat tässä talossa taatut. Kansalaisten olohuone: pidän olohuoneista kaiken kaikkiaan, riittänee toistaiseksi sen lisäksi, että kuka tahansa osaa arvostaa Mataran aulan visuaalista ilmettä Galleria Glorian näyttelyineen. Osallisuus: se tunne joka vasta-alkajankin on vallannut näiden muutamien kuukausien aikana. Ehkä tästä tulee sittenkin yli kaksi lausetta pitkä blogi.

Jyvässeudun 4H-yhdistys ry on lasten ja nuorten kasvatusjärjestö. Toimintaan kuuluvat kerho- ja ryhmätoiminnan sekä erilaisten koulutusten järjestäminen nuorten tarpeisiin Jyvässeudulla. Koulutuksia järjestetään työllistymisen helpottamisen näkökulmista ja myös harrastetoiminnan merkeissä. Nuoria työllistetään kurssien kautta 4H:n palveluihin kuten esim. kotipalveluun ja lisäksi kesätyöllistäminen kaupungin tuella tarjoaa työpaikkoja hyvin erilaisille aloille. 4H:lla pääsee mukaan yritystoimintaan ja yrittäjyysvalmennukseen perustamalla oman 4H-yrityksen. Tarkoituksena on tarjota nuorelle mahdollisuus päästä helposti mukaan toimintaan ja olemaan osa jotakin. Mielestäni parasta antia on toimeliaan ja aktiivisen, toisin sanoen yrittelijään ajattelumallin välittäminen ja osallistavan tunteen luominen toiminnassa mukana oleville. Erilaiset hankkeet täydentävät Jyvässeudun 4H:n perustoimintaa. Tulevaisuuden Uudet Tekijät -hanke auttaa maahanmuuttajanuoria esim. työllistymisessä ja Jyvässeudun lähikylien nuorille Kyläbuusti - hankkeen välityksellä tarjotaan tekemistä omalla kylällä. Verkostoitumisen näkökulmasta Duunirinki - hanke yhdistää 4H-yritystoiminnassa mukana olevia nuoria.

Erään hankkeen valmistelun yhteydessä syntyi ajatus, joka toteuttaa Mataran visiota kohtaamispaikkana ja yhteisöllisen järjestötoiminnan kotikenttänä. Monet toimijat ja hankkeet sivuavat samaa ajatusta, tässä tapauksessa nuorten työllistämisen, osallisuuden tai yrittäjyyden näkökulmista. Erona toimijoiden välillä on se näkökulma tai fokus, josta nuorten työllistymistä tai osallisuutta keskitytään ohjaamaan ja viemään eteenpäin. Tästä ajatuksesta lähti idea koota kohtuullisen lyhyeen iltapäivän mittaiseen workshopiin näitä tahoja keskustelemaan siitä, mitä kukin tekee ja millaista toimintaa konkreettisesti tarjotaan. Tarkempi tietoisuus tarjolla olevista kokonaisuuksista, joiden parissa kukin toimintaansa vie eteenpäin, antaisi mahdollisuuden yhteistyön tekemiseen nuorten ohjaamisessa. Tunne siitä, että tästä laajasta toimijaverkostosta saadaan kaikki hyöty irti, vahvistuu, jos yhteistyötä tekemällä yhä useammalle nuorelle löytyy juuri hänen tarpeisiinsa sopiva ohjaus ja paikka.
Siispä, pian lähestymme Nuorten Taidetyöpajan, Töihin!- palvelun ja Jyvässeudun 4H-yhdistyksen sekä Nuorten Keski-Suomi ry:stä kootun ryhmän voimin tahoja Nytke- workshopin tiimoilta. Tarkoituksena ei ole maailman pelastaminen vaan konkretia tässä ja nyt. Kyselyitä odotellen, kalastellen osallistujia workshopiin toukokuussa 15.5., sekä aurinkoista kevättä toivottaen,

Tuuli Sahi

Jyvässeudun 4H-yhdistys ry

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry hallinnoi ja koordinoi neljän maakunnan alueella toteutettavaa oSallisuushanke Sallia. Kumppaneina mukana ovat sosiaaliturvayhdistykset Pohjois-Savosta, Etelä-Savosta ja Keski-Suomesta. Keski-Suomessa Salli keskittyy kokeilemaan ja kehittämään toimintamalleja ja toimintatapoja nuorten aikuisten osallisuuden lisäämiseksi suhteessa käyttämiinsä sosiaali- ja työvoimapalveluihin.

Kun puhutaan osallisuudesta, on hyvä tietää, ettei se ole sama asia, kuin osallistuminen. Osallisuus on tunne, joka voi syntyä osallistumisesta, mutta ei välttämättä synny. Osallisuuden tunne ei esimerkiksi synny, jos ei koe tulevansa nähdyksi, kuulluksi tai huomioiduksi (esim. palveluissa). Osallisuuden tunteen syntymiseksi ihmisillä tulisi olla mahdollisuus saada tietoa itseä koskevista asioista ja mahdollisuuksista vaikuttaa niihin (vähintään) ilmaisemalla mielipiteensä niistä. Osallisuus on syrjäytymisen vastavoima.

Salli-hanke ja Jyväskylän yliopiston Palvelut ja kansalaisosallistuminen (PalKO) -tutkimushanke ovat tehneet yhteistyötä syksyllä 2012 ja haastatelleet jyväskyläläisiä nuoria aikuisia heidän palvelukokemuksistaan (vrt. Närhi ym. 2013). Jyväskyläläisillä nuorilla aikuisilla on hyviä kokemuksia palveluista mutta pääasiassa kokemukset kertovat siitä, että osallisuus harvoin toteutuu palveluissa. Heidän mielestään tietoa palveluista on vaikea löytää, tiedon saaminen palveluista on sattumanvaraista ja se riippuu mm. työntekijästä. Nuorten aikuisten mielestä palvelujärjestelmä on joustamaton ja organisaatiokeskeinen. Nuorten yksilöllisiä tilanteita ei huomioida, vaan kaikille annetaan sama lomake täytettäväksi. (vrt. Närhi ym. 2013.)

Aktivointipolitiikan myötä on otettu käyttöön sanktioita esimerkiksi yhteishaun yhteydessä ja joidenkin nuorten aikuisten mielestä tässä rikotaan Suomen perustuslakia. Nuoren on pakko esimerkiksi hakea yhteishaussa oppilaitoksiin, vaikka niissä ei olisi mitään kiinnostavia koulutuksia tarjolla, joissa nuori kokisi voivansa pärjätä. Osallistumisesta kieltäytyminen voi olla osallisuuden muoto mutta sitä osallisuuden muotoa ei ”pakkohaku” hyväksy (kts. Thomas 2002). Usein nuorten omaa suunnitelmaa opiskeluista tai työelämästä ei huomioida byrokratian rattaissa. Nuoret kokevat usein muutenkin olevansa riippuvaisia tukijärjestelmästä. Osa-aikatyötä ei kannata ottaa vastaan, jos sen seurauksena tosiasiallisesti käteen jäävät tulot pienenevät. Pätkätöiden vastaanottaminen taas katkaisee tukia ja aiheuttaa monimutkaisen ”lappurumban” ja epävarmuuden seuraavan kuukauden tuloista. Kun on riippuvainen tukijärjestelmästä, valinnanmahdollisuudet kaventuvat.

Nuortentalo Katutason nuoret, oSallisuushanke Salli ja PalKO-hanke järjestivät Nuortentalo Katutasossa 21.1.2013 keskustelutilaisuuden, johon saapui kutsuttuina paikalle jyväskyläläisiä viranomaisia mm. sosiaali- ja työvoimapalveluista sekä Kelasta. Keskustelutilaisuudessa nuoret kertoivat kokemuksistaan ja esittivät viranomaisille kysymyksiä palveluihin ja kokemiinsa epäkohtiin liittyen. Keskustelutilaisuus oli Salli-hankkeelle ensimmäinen Jyväskylässä toteutunut toimintamallikokeilu, jota nyt lähdetään yhteistyössä kehittämään eteenpäin. Nuorten mielestä tilaisuudesta jäi ”hyvä fiilis”. He kokivat tulleensa kuulluiksi ja saaneensa ”suht hyvin” vastauksia esittämiinsä kysymyksiin. Jatkossa kuitenkin mukaan toivottiin päättäjiä, jotka oikeasti voisivat vaikuttaa palveluihin ja niiden kehittämiseen. Salli ja PalKO jatkavat työskentelyä nuorten kanssa keväällä 2013 tavoitteenaan nuorten äänen kuulumisen mahdollistaminen ja edistäminen sinne, minne nuoret toivovat äänensä kuuluvan.

Osallisuus lisää hyvinvointia ja terveyttä (kts. Rouvinen-Wilenius ym. 2011, 56). Yksilön oma kokemus osallisuudesta on ratkaisevaa. Jos nuorelle tulee kokemus kuulluksi tulemisesta, se on jo paljon. Mataran luentosarjassa 20.2 klo 13 kerromme lisää Sallista, PalKO:sta ja Nuortentalo Katutason nuoria osallistavasta toimintamallista. Tervetuloa kuuntelemaan!

Tekstissä viitattu seuraaviin lähteisiin:
Närhi, Kati & Kokkonen, Tuomo & Matthies, Aila-Leena 2013. Nuorten aikuisten miesten osallisuuden ja toimijuuden reunaehtoja sosiaali- ja työvoimapalveluissa. Julkaisematon artikkelikäsikirjoitus.
Rouvinen-Wilenius, Päivi, Aalto-Kallio, Mervi, Koskinen-Ollonqvist, Pirjo & Nikula, Tuuli 2011. Osallisuus osana tasa-arvoa. Julkaisussa: Rouvinen-Wilenius, Päivi & Koskinen-Ollonqvist, Pirjo (toim.) Tasa-arvo ja osallisuus väylä terveyteen. Järjestöt suunnan näyttäjinä. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus.
Thomas, Nigel 2002. Children, family and the state. Decision-making and child participation. Bristol: Policy Press [viitattu 28.11.2012]. Vaatii käyttäjätunnuksen. Saatavilla www-muodossa: <URL:http://site.ebrary.com.ezproxy.jyu.fi/lib/jyvaskyla/docDetail.action?docID=10057409>

 

Virkistyneenä loman jälkeen työn ääressä. Kun muistelin kulunutta vuotta ja haaveilin tulevasta, jäin pohtimaan erilaisia verkostoja ja yhdistyksemme roolia verkostoissa. Olemme mukana verkostoissa jotka yhdessä toteuttavat tapahtuman/tapahtumia, kehittävät yhdessä toimintoja, rikkovat rajoja yms. Päällimmäisenä mielessäni on kaksi verkostoa, joista toisen kanssa yhteistyö on päätöksessä. Jäljellä on vielä verkostotyön arviointi, missä onnistuttiin ja mitkä olivat sudenkuopat. Verkosto toteutti yhdessä marraskuussa Jyväskylässä Maassa Taivaassa tapahtuman.

Tapahtuma lähestyi kuolemaa ja surua monialaisesti. Marraskuun aikana oheistapahtumia järjestettiin yli 50. Itse olin mukana myös kokijana, huikeaa. Kuolemaa tarkasteltiin, taiteen, musiikin ja monenlaisten näkökulmien kautta. Oli mahtavaa olla osana järjestäjäjoukkoa ja saada tutustua erilaisiin toimijoihin ja tekijöihin. Osasta taisi tulla ihan ystäviäkin. Kaikki alkoi marraskuussa 2010 kun olin menossa tervehtimään Kuopiossa kokoontuvaa leskien vertaistukiryhmää. Ennen tapaamista minulla oli luppoaikaa ja sattumalta kävelin VB-valokuvakeskuksen ohi ja huomaisin että siellä on esillä taiteilija Minna Havukasien valokuvanäyttely jossa käsiteltiin kuolemaa. Menin sisään ja olin aivan myyty.

Näyttelykokemus huipentui, kun näyttelyn henkilökunta antoi minulle hautakynttilän ja kertoi, että voin osallistua tapahtumaan sytyttämällä kynttilän ja viemällä sen Kuopin kirkon pihassa olevalle hautakummulle. Tästä kaikesta hämmästyneenä ja haltioituneena otin yhteyttä heti seuraavana päivänä Minna Havukaiseen. Hän vastasi puhelimeen ja kuuli, että soitan nuorista lehdistä ja sanoi, ettei aio ostaa mitään lehtiä. Sain kuitenkin korjattua tilanteen. Minna kuunteli asiani ja kertoi, että muutamat muutkin ovat ottaneet häneen yhteyttä että Jyväskylään olisi saatava Maassa Taivaassa tapahtuma. Siitä kaikki alkoi ja ensimmäisen kerran istuimme tekijäporukan kanssa suunnittelupalaverissa tammikuussa 2011. Tapahtuman toteuttajina oli taiteilijoita, museot, seurakunta, pääkirjasto ja surujärjestöt.

Olemme myös mukana Monimuotoiset Perheet-verkostossa (www.monimuotoisetperheet.fi). Tuttavien kesken momut. Monimuotoiset perheet ‐verkosto koostuu järjestöistä, jotka paneutuvat perhe‐elämän erityiskysymyksiin kukin omasta näkökulmastaan. Tämä verkosto on toiminut jo viisi vuotta ja itse olen ollut mukana neljä vuotta. Verkosto syntyi kun `pienten` perhejärjestöjen toiminnanjohtajat kokoontuivat vertaistukiryhmänä jakamaan ajatuksia ja kokemuksia järjestötyöstä. Verkosto kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa. Aluksi tapaamiset olivat vapaamuotoisia ja kukin toimi vuorollaan koolle kutsujana. Pian huomattiin, että kuinka paljon järjestöillämme on yhteistä ja ryhdyttiin pohtimaan kuinka yhdessä voisimme viedä eteenpäin viestiä perheiden moninaisuudesta. Olen kokenut tämän verkoston tapaamiset todella voimauttavana ja omaa työtä tukevana. Järjestöjemme kohderyhmiä yhdistävät arkielämää hankaloittavat lait ja käytännöt, jotka eivät tunnista kaikkia perheitä. Perheiden moninaisuuden huomioimisessa ei ole kyse vähemmistöistä, vaan meistä kaikista. Moninaisuuden huomioiminen ei merkitse lisää hankaluuksia, vaan päinvastoin ehkäisee niitä.

Mahtavaa, verkosto sai Raha-automaattiyhdistyksen myönteisen avustusesityksen hakemaansa nelivuotiseen Kaikkien perheiden Suomi -hankkeeseen, jota hallinnoi Sateenkaariperheet ry. Kyseessä on Emma&Elias- avustusohjelman osahanke. Kaikkien perheiden Suomi -hankkeessa kerätään perheiden moninaisuutta koskevaa tietoa ja välitetään sitä eteenpäin päättäjille ja ammattilaisille. Voimaa vaikuttamiseen haetaan yhteisestä verkostosta. Hankkeen tavoite on, että monimuotoisissa perheissä elävien lasten ja vanhempien asema ja palvelut parantuvat ja he kokevat voivansa olla ylpeitä omasta perheestään. Hanke käynnistyy keväällä 2013.

Lähden odottavin mielin momu-verkoston toiminnansuunnittelu kokoukseen Turkuun kuun lopussa. Hyvällä tavalla jännittää uusi hanke, kiva tunne. Samaan aikaan olen hyvin innostunut, halu oppia uutta on kova. Kaikkien perheiden Suomi-hankkeen lisäksi tapaamisen teemoina ovat mm. vertaisarviointi ja yhdistyksen varainhankinta. Niin mielenkiintoisia aiheita, näinköhän aika riittää?

Toivotan kaikille iloa verkostotyöhön ja kohtaamisten täytteistä alkavaa uutta vuotta!

Anne Backman
Suomen nuoret lesket ry