Mataralaiset kertovat
Kansalaistoiminnankeskuksen blogi

Huhti-toukokuun vaihteessa kuohahti muutakin kuin skumppa, nimittäin hyvinkin polarisoitunut aluepoliittinen keskustelu. Vastakkainasetteluun liukui pääministeri Sipilä haluamalla pitää koko maan asututtuna, ja toteamalla että keskittämisen sijaan kilpailuedulle edullisempaa on hajauttaminen. Tästäkös vihreä kunnanvaltuutettu (Helsingistä, tietty) Hannu Oskala riemastui ja latasi täyslaidallisen: "Kaupungeissa on koulutus, työpaikat, talouskasvu ja tulevaisuus. Kainuussa on kylmää, metsää ja eläkeläisiä". Talousnäkymistä ja työpaikoista Oskala tuumaa: "Ei sinne mitään uutta taloutta synny. Jos olisi syntyäkseen, olisi jo. Ei ole. Eikä tule." Lisäksi Oskala on huojentunut siitä, että maaseutu tyhjentyy ihmisistä itsestään, niin koko maan asuttuna pitäminen ei tule kalliiksi. Oskalan motto kun on ”maailma pelastetaan kaupunki kerrallaan”. Hups keikkaa.

 

EK:n asiantuntija Heidi Sabanadesan kuumentaa keskustelua ja toteaa että monet tutkimukset puhuvat hajauttamista vastaan: ”Tämä on harvinaisen selvä ja yksiselitteinen asia. Hajauttaminen ei lisää ihmisten onnellisuutta, hyvinvointia, tuottavuutta, innovaatioita, ei mitään”. Ja höpö höpö. ”Hajaiduin” hyvin mielelläni suurkaupunkien (ja Helsinki ei tosiaan kuulunut niihin!) älyttömyydestä maalaisjärkisyyteen. Onnellisuus, hyvinvointi, tuottavuus ja innovaatiot astuivat elämääni kunnolla vasta silloin. Tosin elämää ei listata pörssiin ja osingontuotto on mitä on.Onneksi muutama aluepolitiikan tutkija on osallistunut keskusteluun huomattavasti asiallisemmin ja järkevämmin kuin minä tässä nyt. Mutta ennen järkeviä puheita, otetaan esiin muutama (arvolatautunut) perusasia:

  • Suomen pinta-alasta on maaseutua 95%.
  • EU määritelmän mukaan suurkaupunkeja meillä ei ole lainkaan; vain Helsingin Kruunuhaka täyttää kaupunkimääritelmän tiheytensä puolesta.
  • Heinäkuussa 4 miljoonaa suomalaista asuu maalla.
  • Valtaosa (65 %) suomalaisista haluaa pitää maan asuttuna.

Huh, helpotti tuo selväjärkinen tulos. Kysehän on nyt ihmisten oikeasta elämästä ja asuinpaikasta. ”Ihminen vaan voi huonosti, jos se on väärässä paikassa” totesi eräs viisas kyläläinen, oli se paikka sitten maaseudulla tai kaupungissa. Kyse on myös perustuslaillisesta oikeudesta valita asuinpaikkansa – vaan ettei valintaa ohjattaisi oikein ”isän kädellä”? Hiukkasen huonoja kokemuksia tästä asuinpaikan osoittamisesta kylläkin on, tuosta itänaapurista. Mietin myös, kuinka kolonialistista suhtautuminen maaseutuun on? Ruokahan on tultava jostain. Parvekeviljely ja Vantaanjoki ei kansalaisia ruoki.

Minua on ohjauksen lisäksi vaivannut keskustelun sanavalinnat: ”kilpailukyky” alistaa koko elämän markkinataloudelle, ”hajautettu ” viittaa siihen kuin joku upea kokonaisuus olisi ollut olemassa – missä? - ja nyt hajonnut. ”Eheytetty” kummastuttaa todella: ei maaseudun asukkaalla ole tarvetta eheytyä, yhtään mihinkään. Kun tiedustelen eheytyneen yhdyskuntarakenteen sanansaattajalta, kenen on tarve eheyttää, saan kummastuneita katseita ja tyhjän hetken puheeseen. Niin tosiaan. Kenen? Eikä sanansaattaja osaa vastata. Joko ei tiedä tai ole vaivautunut miettimään asiaa ja toistaa vain kulloistakin mantraa. Näitähän on; vatulointi, resurssiviisaus, yhteisöllisyys... Jos jonkinlaisen vastauksen saan, niin vedotaan kuntatalouden kestämättömyyteen ja arvovalintaan. Kuulen usein, että maalla asuminen on OMA valinta.

Niin on. Aivan kuten sekin, asummeko Suomessa, Norjassa, Portugalissa tai saman tien Vietnamissa. Tai se, valitsemmeko aamulla banaani- vai mansikkajogurttia. Valinnat ovat suhteellisia, tai suhteettomia. Mitäs siitä, että on paikan taju, kuuluu johonkin, jotta voi voida hyvin. On paikassa, jossa on osa sukupolvien ketjua tai vasta paikan omakseen havainnut. On kotona.

No niin - asiaan.

Suurin tarve eheytyneeseen ja keskittyneeseen yhdyskuntarakenteeseen nähdäkseni on (ylikansallisilla) rakennusliikkeillä, jotka ohjaavat kehitystä mieleiseensä suuntaan. Miksi? Aivan oikein, rahasta. Minun on vaikea uskoa, että kaupunkiasuminen on sitä mitä ihmiset HALUAVAT, vaikka näin meille toitotetaan – takapiruina rakennusliikkeet (ja siinä sivussa kiinteistövälittäjät), jotka ovat valjastaneet hallituksen ja median näppärästi ainoaa oikeaa sanomaa levittämään - vaan asuminen ohjautuu väistämättä sinne, missä on työpaikkoja. Ja mikä taas ohjaa työpaikkojen syntymistä? No tietysti – raha. Tosin nyt olemme tulossa siihen pisteeseen, jolloin keskittyminen kääntyy rahantekemistä vastaan. Sipiläkin lienee hokanneen tämän - Suomen yrittäjät ainakin ovat, sillä heistä lähes puolet uskoo, että hajauttaminen tuo kilpailuetua. Toinen, ja uskoakseni se vahvempi syy, kaupungistumiseen on se, että väestö ikääntyy, jolloin palvelut halutaan olevan lähellä (yli 80-vuotiaat), eikä tarvetta isoon maaseutuasuntoon ole. Koska palveluita ei maaseudulla juuri ole, eikä pieniä asuntojakaan, on suuntana kaupunki. Millainenhan olisi asuinpaikkajako, mikäli valinta olisi aidosti valinta? Jos maaseudulla olisi riittävästi palveluita ja pieniä asuntoja tarjolla?

Niin, piti esittää niitä järkeviä, tutkittuja ja harkittuja kannanottoja. Aluepolitiikan tutkijat, proffat Hannu Katajamäki, Mari Vaattovaara ja Sami Moisio pitävät kaupunki-maaseutu vastakkainasettelua turhana. Pikemminkin pitäisi keskittyä kunkin alueen vahvuuksiin. Pelkkiä muuttoliikennetaulukoita ei kannattaisi ottaa ohjenuoraksi (ei niin, vaan niitä syitä muuton takana!) vaan katsoa mahdollisuuksia yhtä lailla kaupungissa ja maaseudulla. Tieteellisiä todisteita siitä, että paljon ihmisiä pienellä alueella tuottaisi automaattisesti talouskasvua, ei ole. Tosiasia kuitenkin on, että noin 200 kuntaa menettää asukkaita. ”Meillä ei ole varaa jättää osaa alueista tai ihmisistä hyvinvoinnin tai kilpailukyvyn ulkopuolelle. Kyllä me kaikkia tarvitaan”, sanoo Vaattovaara.

Niin minustakin.

Tiedoksi vielä, että niin Oskala kuin Sabanadesan on kutsuttu Keski-Suomen Leader-ryhmien ja Keski-Suomen Kylät ry:n järjestämälle maaseuturetkelle ”kylillä on yritystä” Avoimet kylät -päivänä 11.6. Tutustumme tuolloin Design Pylsy Ateljeeseen (korvesta maailmanmarkkinoille) ja Komppa-Seppälän luomutilan JärkiSärki-tuotteisiin (haastavat tonnikalan tuonnin). Kysytään sitten kyläyrittäjiltä ovatko onnellisia - innovaatiota, tuottavuutta ja hyvinvointia sieltä ainakin tulee.

Tervetuloa mukaan!

 

Tikkalassa, 26.5.2016
Reena Laukkanen-Abbey
kyläasiamies
Keski-Suomen Kylät ry

 


Lähteet

Ritva Pihlaja, 26.5.2016, Kumppanuusseminaari

Heikki Kukkonen, 2014, Suomen kotiseutuliitto

Helsingin Sanomat, 20.5.2016 ”Suomalaiset haluavat pitää koko maan asuttuna”. http://yle.fi/uutiset/hs_suomalaiset_haluavat_pitaa_koko_maan_asuttuna/8895122

Kauppalehti, 26.4.2016 ”Mitäs siitä, jos ihmiset muuttavat kaupunkeihin”. http://www.kauppalehti.fi/uutiset/mitas-siita--jos-ihmiset-muuttavat-kaupunkeihin/DspJp3ku?ref=ampparit:0dae&ext=ampparit

Maaseuduntulevaisuus 25.4.2016 ”Vihreiden Oskala ripittää Sipilää ”Aluepolitiikka on keskustalaisen hulluuden ydin”. http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/vihreiden-oskala-ripitt%C3%A4%C3%A4-sipil%C3%A4%C3%A4-aluepolitiikka-on-keskustalaisen-hulluuden-ydin-1.144123

Huomenta Suomi, 28.4.2016 ”EK:n asiantuntija väittää: Koko Suomen pitäminen asuttuna ei tuota mitään hyvää”.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ek-n-asiantuntija-vaittaa-koko-suomen-pitaminen-asuttuna-ei-tuota-mitaan-hyvaa/5865618